torstai 9. huhtikuuta 2015

Yritys käydä Haltilla 5.-6.4.

Tänä vuonna perinteinen talvivaellus Lapissa tapahtui yhden miehen reissuna, ja kohteeksi valikoitui loppujen lopuksi Kilpisjärvi-Halti reitti.

Vaellus tyrehtyi kuitenkin alkuunsa, pääsin vain ensimmäiselle Saarijärven tuvalle, mistä palasin takaisin. Syitä tähän oli muutamia ja niitä olen tässä kotimatkan aikana pohtinut.
Käydään lyhyesti kuitenkin ensin suunnitelma ja itse matka läpi.

Suunnitelma oli hiihtää ahkion kanssa Haltille ja takaisin viidessä päivässä. Yöpyä kokonaan teltalla, koska autiotupien ruuhka ei kiinnosta. Tänne on tultu hakemaan omaa rauhaa, ei seurustelemaan. Varusteet on mitoitettu tämän mukaisesti, sekä aikaisempien reissujen kokemuksia hyödyntäen. Aikaisemmista talvireissuista kolme on kohdistunut Pöyrisjärven erämaan ja Lemmenjoen kansallispuistoihin, sekä muut Etelä-Suomen lyhyempiin metsäretkiin. Matkassa on runsaasti vaihtovaatteita, ruokaa kuudelle päivälle, isompi kaasukeitin lumen sulatuksen, useampi termospullo jne. Sekä tietty kunnollinen sooloteltta (Hilleberg Unna), paksu makuualusta ja runsas untuvamakuupussi. Liikkumiseen suksien lisäksi lumikengät ja varasauva. Kaikki tarpeellinen tai melkein, ja myös paljon turhaakin, mutta palataan näihin myöhemmin.

Sunnuntai aamusta klo 7 aikaan lähdin autolla ajamaan kohti Kilpisjärveä. Halusin mennä omalla autolla, koska aikataulu oli aavistuksen tiukka ja tarkoitus oli poiketa myös tuttujen luona, sekä pitää itsellä mahdollisuus tehdä yllättäviä reittivalintoja kotimatkalla. Intoa ajamiseen löytyi ja ajelinkin tukka putkella suoraan Kilpisjärvelle kahden pysähdyksen voimin. 1100km Suomen halki 13 tunnissa.

Perillä olin siis klo 20 aikaan illalla. Nopeasti vaellusvaatteet päälle ja maastoon. Niin kiire on, ettei halua edes kunnolla lähtöä kuvata. Vatsassa tuntuu pieni nälkä, mutta ei malta syödä. Suunnitelmana hiihtää pari kilometriä maastoon ja laittaa sitten teltta pystyyn. Ensimmäinen nousu pistää puuskuttamaan huolella. Onpas raskaan tuntuista. Matka jatkuu isoa baanaa seuraten. Sama liiallinen into johtaa myös siihen, että lähden seuraamaan kelkkareittiä, vaikka se tässä kohtaa menee väärään suuntaan. Reitti nousee ylemmäs missä puhaltaa jo reilusti, sekä alkaa tulla hämärää. Päätän siirtyä alemmas etsimään suojaisaa paikkaa teltalle. Katson sitten teltassa tarkan sijaintini ja teen huomenna korjausliikkeen. Kaivan lumimyräkässä teltalle kuopan tapaisen ja sovitan teltan siihen. Tuulee sen verran, että homma on tehtävä ajatuksella. Välillä teltta on hetken ilmassa yhden narun varassa. Lopulta kun saan sen riittävästi tuettua on jo pimeää. Siirrän osan tavaroista sisälle ja änkeän itseni makuupussiin. Juon lämmintä vettä ja syön rusinoita. Ruokaa ei jaksa tehdä. Havahdun vähän ajan päästä siihen, että lunta puskee ulko- ja sisäteltan väliin. Takaisin märät ulkovaatteet päälle ja otsalampun kanssa lumimyräkkään laittamaan teltanpieliä paremmin umpeen. Kasaan myös lisää lumikökköjä suojaksi ja kiristän myrskynarut uudelleen. Kömmin takaisin makuupussiin nukkumaan. Kauhea meteli ja lunta ropisee edelleen sisätelttaa vasten. Ei voi mitään. Toivon vain, että teltta kestäisi ehjänä ja aamulla sukset ja sauvat löytyvät, eivätkä lennä tuulen mukana. Nukun 2-3 tuntia huonosti ja nousen neljän aikaan aamusta tekemään ruokaa. Alla kuva teltasta tuolloin.


Tuuli oli puskenut lunta noin puolimetriä joka sivulle ulkopuolelle ja kahdella sivulla myös saman verran ulkoteltan sisäpuolelle.
Nautin aamupalan rauhassa, totean että kalottireitti menee hiukan toisaalla, ja päätän palata sille. Reitti löytyykin helposti ja jatkan sitä pitkin.
Vähän ennen Saarijärven kämppää vastaan tulee pari hiihtäjää Haltilta. Ovat olleet viikon reissussa, kovin vaihtelevassa säässä. Jatkan matkaa tuvalle, ja siellä on toinen pariskunta juuri lähdössä myös kohti Kilpisjärveä. Ovat ollet neljä päivää hiihtämässä, eivät huiputtaneet Haltia kuulemma tällä kertaa koska se on tehty jo monta kertaa aiemmin. Valittivat raskaasta kelistä, luistaa huonosti. Totesin saman asian, ja kerroin että ajattelinkin onko minulla näin huono kunto, kun kovasti piiputtaa eteneminen.
Jään tuvalle kuivaamaan varusteita pariksi tunniksi ja syön lounaan samalla.

Tunnin päästä saapumisestani aurinko alkaa paistaa upeasti.
Alla kuva tuvasta ja maisemista.



Tarkoitus oli levätä kunnolla kun viime yö meni niin heikolla unella. Nyt kun keli muuttui kuitenkin näin upeaksi, tuntuu että on pakko nopeasti jatkaa matkaa. Säätiedotus kun lupaa kahdelle seuraavalle päivälle plussaa ja lumisadetta, eli räntää tai sen tapaista. Samaa mitä tuli viime yönä ja tänään aamupäivällä.
Sukset jalkaan ja liikkeelle. Pääsen 20 metriä kunnes sukset junnaavat totaalisesti. Lumi on muuttunut aivan märäksi ja tarttuu retkisuksiin 5cm kököksi lähes koko pituudeltaan. Raaputan pois, uusi yritys, ei auta. Ei hyvä. Vaihdan lumikenkiin ja kävelen n 100m, olen aivan poikki. Lumi paakkuuntuu myös lumikenkien päälle. Pysähdyn miettimään mitä nyt. Nojaan sauvoihin väsähtäneenä ja puuskutan. Katson eteenpäin. Reilu 10km tultu ja 100km jäljellä. Koko matka ollut ihmeellisen raskas. Haluanko jatkaa? Säätiedotus ei lupaa parempaa keliä vielä kahteen päivään. Jäänkö siksi aikaa telttaan, mikä taas kastuu uudelleen, kuten kaikki muutkin varusteet. Haluanko viettää lomani näin, 5-6 päivää kärvistellen, enkä välttämättä siltikään pääse tavoitteeseni, eli käydä Haltin huipulla. Siirrynkö sittenkin käyttämään tupia ja venymään muiden seuraan? Jos näin, niin minulla on puolet turhaan tavaraa mukana. Ahkioni painaa lähes 40kg kun tuvalta-tuvalle reppumatkaajat selviävät alle puolella siitä. Vai luovutanko nyt, heti alkumatkasta ja palaan takaisin etelään viettämään rauhallista lomaa?
Päätän palata tupaan miettimään asiaa vielä. Tiedostan, että olen väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti.
Olen ottanut alun liian vauhdilla ja oikea ratkaisu olisi nyt levätä rauhassa.
Tuvalle saapuu pari hiihtäjää, jotka ovat tänään aloittaneet ja meinaavat hiihtää vielä parikymmentä kilometriä eteenpäin. Heilläkin reput selässä, ja sukset luistovoiteella voideltu.
Jään lähtijöiden jälkeen miettimään päätöstäni.
Kuivaan sukset ja kokeilen auttoiko asia, ei auta.
Olen väsynyt, harmittaa suksien toimimattomuus sekä liian tavaran kuljettaminen. En usko, että aikatauluni riittää Haltille ja takaisin. En halua enää jatkaa.
Pakkaan tavarat ja lähden kävelemään saappailla kelkkauraa pitkin takaisin. On vastatuuli, lunta lentää naamaan. Kokeilen muutaman kerran vielä suksia, mutta ei luista ollenkaan. Suuret nousut mitkä eilen hiihdin ylös, kävelen nyt masentuneena alas.
Paluumatkaan menee vajaa 5 tuntia, koska joudun pysähtymään 100m välein lepäämään.
Autossa istun pitkään ja katselen ulos hiljaa.
Lähden ajamaan tutun perheen luo kyläilemään.
Pääsen siellä saunaan ja saan hyvää ruokaa. Lapset ovat innoissaan.

Seuraavana päivänä käymme pilkillä, katsomassa poroja ja touhuamme lasten kanssa ulkona.
On mukavaa yhdessäoloa.
Taustalla kuitenkin painaa harmitus epäonnistumisesta, ja päätän jatkaa kotiinpäin.
Poikkean vielä matkalla Pallastunturin juurella sekä Levillä, mutta hiihtäminen edes kevyesti päiväretkenä ei enää innosta. Haluan pois lumen ääreltä ja rauhoittumaan kotiin.
Yövyn Rovaniemellä ja Ranuan eläinpuiston kautta ajan kotiin.

Matkalla olen miettinyt, mikä meni pieleen?
Mielestäni kolme asiaa.
A) sääolosuhteet olivat huonot. Jos suksi olisi ensimmäisen tuvan jälkeen luistanut, matka olisi jatkunut. Mukana ei ollut pikaluistoa (jatkossa todellakin on), enkä sitä älynnyt pyytää toisilta. Toki toisten varaan ei jatkoetenemistä olisi voinut laittakaan.
B) ahkio painoi liikaa. Osa tavaroista oli ihan turhia (esim. Lumikengät, untuvatakki ja housut), ja mukana oli liikaa hätävara-varusteita (3 kerrastoa, varahousut jne). Keliolosuhteet olivat toisaalta helpot (lämmintä) ja toisaalta vaikeat (märkää), että tuvalta-tuvalle malli oli ainoa järkevä. 1-2 telttayötä pakon sanelemana olisi vielä ok, kun välillä varusteet voi kuivata tuvalla. Punnitsin kotona, miten nyt lähtisin Haltille, niin reppu tavaroineen painoi 12kg. Aika iso ero 40kg painavaan ahkioon.
C) en osannut rauhoittua. Koko reissu alkoi jo kiireellä, suorituspohjaisena, ja se jatkui sellaisena loppuun saakka. Ensimmäisen ongelman tullessa eteen, en osannut pysähtyä, jäädä lepäämään ja nauttimaan "siellä olemisesta". Mitä sitten, vaikka itse Halti olisi jäänyt näkemättä. Olisin kuitenkin voinut  telttailla/yöpyä tuvissa 2-3 päivää ja tehdä vaikka lyhyempiä päivähiihtoja hienoissa maisemissa. Tämä on jännä juttu, koska tästä rauhoittumisesta ja väsyneenä virheiden tekemisestä, on keskusteltu paljon aikaisemmilla reissuilla. Ilmeisesti kuulun siihen porukkaan, jonka pitää itse tehdä virheet, jotta niitä osaa jatkossa välttää. Pelkkä teoriatason keskustelu ei riitä :)

No...tämä reissu meni näin. Se ei kestänyt niin pitkään kuin oli tarkoitus, eikä tullut saavutettua jotain mitä oli tarkoitus. Mukaan mahtui kuitenkin hienoja ja uusia kokemuksia. Nähtiin upeita maisemia, hienoa extreme tunnelmaa ja vietettiin mukava päivä ystävien kanssa. Tunturilla näin myös Naalin ja eläintarhassa ison huuhkajan, uteliaan ketun ja laulavan karhunpennun. Autokin saatiin hinattua lumihangesta pois. Eli siis, lyhyt, osittain ihan jees reissu, mistä toivottavasti myös jotain opittiin. Se mikä on varmaa, on että toukokuussa menen repun kanssa Haltille. En välttämättä tänä vuonna, mutta jonain vuonna kyllä. Ja sitten en tule takaisin ilman nimeä laatikossa, piste :)